Tulin tuossa muistaneeksi hiljattain,että tulin tehneeksi tämän blogin tuossa aikoinaan. Näköjään arviolta kolmisen vuotta sitten. Olen melkoisen kätevästi unohtanut koko homman.

Mies lähti pilkille  ja jätti kisulin ja minut tänne issesseen aikaa viettämään. Yksin eli ei, nautitaan nyt vapaista kun kerrankin sattuu näin, että peräti neljän päivän vapaa.

Kevät tulla jollottaa ja aurinko paistaa niin kirkkaasti,että ulos ei ilman aurinkolaseja ole asiaa. Mieli on jo osittain vapun juhlinnassa, kun pitäs pikku hiljaa lapioida tuosta parin metrin hangesta reitti grillille. Siitä on melkein tullut tapa, että kaivetaan grilli vappuna esiin ja paistetaan makkaraa pekonissa.... Tai oikeastaan ihan mitä tahansa pekoniin käärittynä. Miksi...who can tell..? Se nyt vaan alko yksi vappu. Olikohan mahdollisesti se, kun pikkuveli kaivoi lapiolla reitin all the way  kiikulle ja sitten grilli hankeen kiikun viereen. Olutta (yms), makkaraa ja pekonia ja silleen. Voittaa kaupunkivapun, jota oon joskus nuorena kokeiltu kavereitten kanssa. Nykyinen grilli tosin on eri paikassa ja on muokattu vanhasta harvian saunan kiukaasta. Olutta ei tosin ole vielä yritetty kietoa pekoniin...

Vaikka kevään lapsi olenkin, maaliskuussa syntynyt, välillä kevätintoilua vähentää, kun katson ikkunasta Mörrin-kissan haudalla kuusiaidan vieressä olevaa kynttilälyhtyä. Mörri lähti vehreämmille metsästysmaille melkoisen lyhyellä varotusajalla tammikuussa 12:nen päivän aamuna. Oli niin kipeä viimeiset päivän pari, että ei oisi suonut kituvan enempää. Eläinlääkärille yritettiin soittaa, mutta hällä ei ollut aikaa muilta hommiltaan. En siis ollut puhelimessa itse lääkärin kanssa, että en tiedä mitä kiireitä oli, mutta itelle jäi paha maku tilanteesta... Että siinä vaan katot , kun rakas lemmikki kituu hidasta kuolemaa ja ainoalla ammattilaisella, jolle soittaa, ei ole aikaa.

Noh, menipä tämä taas auringosta kovin nopsaan kuoleman puolelle. Nopsaan näkyy menneen aikakin tässä koneella,että jos jotain yrittäs ruveta touhuamaankin.