Ihanan helppoja nuo Danerolles croissantit. Yhdestä paketista saat kuusi ja täytteen voi laittaa, mitä löytyy ja mikä maistuu.
Itse survasin pari palaa maitosuklaata sisään. Suomalaista hunajaa mikron kautta käytettynä ja sivelin pintaan kananmunan sijasta. 200 astetta & vartti ja voila!
Njom Njom Njom 
Itse tykkään ne sivulerpakkeet (hieno keittiötermi, wuhuu) tyrkätä sinne laskosten alle. Että oli täyte mikä tahansa niin ainakin se pysyy siellä. Täyte kun on yllättävää kyllä parempi siellä croissantin sisällä. 
Ensi kerralla ehkä tummaa suklaata...?  Ja "ploink!" ehkäpä joskus paistelen ensin rullat ja sitten jäähdyttelyn jälkeen pursottais kermavaahtoa. Tai suklaakermavaahtoa. Tai omaa paseerattua lakkahilloa. Tai lakkahilloa kermavaahdossa. Tai... 
Pitäisi varmana rueta kirjoittelemaan tänne taasen. Jotta ei tuonne facebookiin aina tilitä kaikkea ja ahdistele oletetusti viattomia ihmisiä.  Nyt tein sämpylöitä, nyt tein croisssantteja, nyt teki kissa sitä ja tätä.  Mutta sitä vartenhan se feissi on... Jotta saisimme jakaa kaiken sen meille niin ainutlaatuisen tiedon, mitä muut eivät hoksanneet kysyä / halunneet edes tietää....

Operaatio korvikset menossa. Pitäsi muistaa pitää ettei mene reiät tukkoon, kivuliasta avata.  Auts... Toiset korvanreiät saaneekin mennä tukkoon. Hyvä syy pitää vähän aikaa ihania Rocca al maresta Tallinasta ostamiani korviksia. Pelkäsin, että aiheuttaa jonkin reaktion, kun halvat ei yleensä näille korville sovi, mutta ei mitään. Yritän pitää näitä korviksia nyt, jota ehtii parantua korvanreiät, että ei heti arpeudu umpeen. Sain ekat reiät joskus kymmenen paikkeilla, ehkä 12-vuotiaana? En muista, mutta synttärilahjaksi, sen muistan. Toiset tuli hetken mielijohteesta kun eräs tuttu oli menossa ottamana lisää reikiä. Hällä olikin sitten enemmän kuin yhdet.

Neloselta näkyy tulevan taas kotipuutarhurille ohjelmaa ihan kimpussa. Heh..kimpussa...  (tässä kohdin saa nauraa). Ehkä minunkinlaiseni tampio oppisi jotain, jos kattoisi. Mörrin haudalle istutin Viherpeukaloilta "kupongilla" saamiani Coca d'Or liljoja (Kultainen Syvänne?). Persiljaa on istutettu kasvihuoneeseen. Liotin niitä päivän pari vedessä eka, kun pussissa niin ehdotettin. Kehäkukkia istutin itse tekemääni  ja maalaamaani rumaan  puiseen kukkaastiaan. Krassia johonkin meinasin istuttaa. Ehkä tuo vanhan mehumaijan pohjaosa näyttäsi kivalta.  Lehtimangoldin siemeniä tuli jonkun lehden välissä, niitä haluan kokeilla. Täältä ei sellasta saakaan, joten en ole ikinä maistellut. Rucolan siemeniä ostin ja ne pukkas päänä mullasta melkosen nopsaan. 

Siirsinkin nuo taimet tuolla - niin tomaatit, rucolat ja chilit astioihin, joilla voin altakastella niitä. Imevät vettä siis sitä mukaan kuin näkevät tarpeelliseksi. Korianterin siemeniä ostin, en sitäkään ole ikinä maistellut, kun noita yrttejä ei näillä leveysasteilla tunnnuta suosivan kauppojen vihannesosastojen valkoimassa. Basilikaa jo peräti löytyy. Pääsiäisenä ehkä minttua & rosmariinia ja satunnaisesti tilliä ja jopa persiljaa. Ja tuota korianteria tuntuu kokkiohjelmissa olevan aina. Me want some!

Toivottavasti saan kasvatetttua tänä vuonna muutakin kuin lehtisalaattia. Sen jos tyrii, niin on jo melko hyvä nimittäin. En edes minä ole niin onneton tapaus. Toivottavasti.

Over & Out. Koti"puutarhuri" lopettaa tältä erää.

Pari päivää on paistanut Kainuunkin perukoillla niin kirkas aurinko, että vannoutunut feissiin juuttunut wannabenörtti on erehtynyt ulkoilemaan.  Toki omassa pihassa. Jos kävelylle lähtisi sitähän saattasi vahingossa laihtua.

Cayennen taimia olen kasvattanut, lopputuloksesta ei tiedä kuin minua suuremmat voimat.   Toivottavasti onnistuu. Tomaattia en osaa kasvattaa, mutta jostain kumman syystä sitä muodossa tai toisessa kasvihuoneessa aina yritän. Tällä kertaa taimet on tosin viherpeukaloilta tilattuna.  Caynnen siemenet on poppamieheltä tilattuna, kun intouduin sieltä taannoin chilikastikkeita yms tilaamaan. Että jos on tulisen ystävä, kokeile - omalla vastuulla - 100% Pain - kastiketta. Suosittelen aloittamaan annostelun puolesta maustemitasta kaiken varalta. Tai ehkä on sitten minulla ollut vaan harjoituksen puutetta. 

Mummolle laitoin äitienpäiväkortin menemään. Muilla ei olekaan enää tarvetta tämän maailman korteilla. Äiti kuoli jo -97 ja mummoistakin - tai isovanhemmista yleensä -  vain toinen jäljellä. Itselle lapsia ei ole tullut, että ainoa vastaava lapsen korvike on tuo meidän kissa, jolle lässytän senkin edestä... Ja Mörriä on ikävä.

Tulin tuossa muistaneeksi hiljattain,että tulin tehneeksi tämän blogin tuossa aikoinaan. Näköjään arviolta kolmisen vuotta sitten. Olen melkoisen kätevästi unohtanut koko homman.

Mies lähti pilkille  ja jätti kisulin ja minut tänne issesseen aikaa viettämään. Yksin eli ei, nautitaan nyt vapaista kun kerrankin sattuu näin, että peräti neljän päivän vapaa.

Kevät tulla jollottaa ja aurinko paistaa niin kirkkaasti,että ulos ei ilman aurinkolaseja ole asiaa. Mieli on jo osittain vapun juhlinnassa, kun pitäs pikku hiljaa lapioida tuosta parin metrin hangesta reitti grillille. Siitä on melkein tullut tapa, että kaivetaan grilli vappuna esiin ja paistetaan makkaraa pekonissa.... Tai oikeastaan ihan mitä tahansa pekoniin käärittynä. Miksi...who can tell..? Se nyt vaan alko yksi vappu. Olikohan mahdollisesti se, kun pikkuveli kaivoi lapiolla reitin all the way  kiikulle ja sitten grilli hankeen kiikun viereen. Olutta (yms), makkaraa ja pekonia ja silleen. Voittaa kaupunkivapun, jota oon joskus nuorena kokeiltu kavereitten kanssa. Nykyinen grilli tosin on eri paikassa ja on muokattu vanhasta harvian saunan kiukaasta. Olutta ei tosin ole vielä yritetty kietoa pekoniin...

Vaikka kevään lapsi olenkin, maaliskuussa syntynyt, välillä kevätintoilua vähentää, kun katson ikkunasta Mörrin-kissan haudalla kuusiaidan vieressä olevaa kynttilälyhtyä. Mörri lähti vehreämmille metsästysmaille melkoisen lyhyellä varotusajalla tammikuussa 12:nen päivän aamuna. Oli niin kipeä viimeiset päivän pari, että ei oisi suonut kituvan enempää. Eläinlääkärille yritettiin soittaa, mutta hällä ei ollut aikaa muilta hommiltaan. En siis ollut puhelimessa itse lääkärin kanssa, että en tiedä mitä kiireitä oli, mutta itelle jäi paha maku tilanteesta... Että siinä vaan katot , kun rakas lemmikki kituu hidasta kuolemaa ja ainoalla ammattilaisella, jolle soittaa, ei ole aikaa.

Noh, menipä tämä taas auringosta kovin nopsaan kuoleman puolelle. Nopsaan näkyy menneen aikakin tässä koneella,että jos jotain yrittäs ruveta touhuamaankin.